Opettajalla on iso vastuu opiskelijoiden viihtyvyydestä

Opettajat ja muu oppilaitoksen henkilökunta voivat lisätä viihtyisyyttä ja opiskelumotivaatiota ja sitä kautta hyvinvointia olemalla luotettavia ja vastuullisia aikuisia. Pidän tärkeänä, että opettajana olen aito ja aidosti läsnä. Kännykän jätän oppituntien ajaksi työhuoneeseen. Siten viestitän opiskelijoilleni, että oppitunnin ajan olen vain heitä varten.

Oppilaitoksen tulisi tarjota opiskelijoille kunnon tilat sekä selkeät rakenteet opintoihin, mahdollisuus saada vastaukset kysymyksiin ilman viivettä. Jokaisen opettajan omalla vastuulla on se, että kohtaa opiskelijat yksilöinä ja esimerkiksi moikkailee heitä käytävällä, kyselee kuulumisia ja fiiliksiä oppituntien alussa. Viihtymisen lisäämiseksi olen sään salliessa pitänyt oppitunteja ulkona, lähtenyt ryhmäni kanssa piknikille, kannustanut opiskelijoita osallistumaan oppilaitoksen yhteisiin tapahtumiin, vaikkapa joululaulujen laulamiseen tai ystävänpäivän viettoon – ja myös ollut itse mukana tapahtumissa.Anni_Launonen_kasvokuva.jpg

Yksi parhaista oppilaitoksemme yhteisyyttä ja viihtyisyyttä lisäävistä projekteista oli syksyllä 2017 Malmitalolla esitetty musiikkinäytelmä Suominen 100 oheistapahtumineen. Projektissamme oli mukana lukuisa joukko opiskelijoita, opettajia ja muuta henkilökuntaa sekä Malmin eläkeläisiä. Suominen 100 oli iso ponnistus, mutta samalla se kasvatti ja opetti meitä kaikkia esimerkiksi vastuun ottamisessa sekä yhteistyö- ja vuorovaikutustaidoissa. Vielä kenraaliharjoituksissa tilanne vaikutti lähinnä kaoottiselta, mutta ensi-illassa kaikki lopulta loksahti paikoilleen ja alkoi sujua. Yhteinen onnistumisen ilo oli valtava.

Kuluneen vuoden aikana oppilaitoksessamme on panostettu paljon ulkoisiin puitteisiin. Aulatilojen puiset penkit ja tuolit on korvattu värikkäillä ja pehmeillä sohva- ja tuoliryhmillä. Koulumme tilat ovat valoisat, avarat ja hyvin hoidettujen viherkasvien ansiosta myös vehreät.

Ulkoiset puitteet ovat tärkeät ja luovat viihtyvyyttä, mutta vielä tärkeämpää on se, että koulussamme on turvallinen, hyväksyvä ja kannustava ilmapiiri sekä yhdessä tekemisen meininki. Rasismille ja koulukiusaamiselle sanon ehdottomasti ei, hyvälle huumorille kyllä. Opettajana en ole lässy – päinvastoin; uskallan tarvittaessa pitää rajat ja olla jämäkkä ja vaativa.

Yksilölliset opintopolut kohti tulevaisuuden työelämää

Mahdollisuutta tehdä asioita eri tavoin on jo entuudestaan olemassa ja sitä tehdään oppilaitoksessamme lisääntyvässä määrin. Teemme jokaiselle opiskelijalle Henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman eli HOKSin jossa sovitaan, mikä tapa oppia on kullekin sopivin.

Tulevaisuudessa työelämä tulee muuttumaan, joten koulussa pitää aiempaa enemmän ja tietoisemmin painottaa vuorovaikutus- yhteistyö- ja itsearviointitaitojen oppimista, kykyä verkostoitua ja toimia erilaisissa ympäristöissä ja kulttuureissa. Tulevaisuuden työelämässä tarvitaan empatiataitoja, muutosjoustavuutta, itseohjautuvuutta, luovuutta ja kriittistä ajattelua. Oppimaan oppimisen taidot, kuten akateemiset taidot ja oppimisen taidot ovat opinnoissa olennaisia ja luovat perustan sille, että opiskelija voi edistyä opinnoissaan.

Koulun ulkopuolella voi hyvinkin oppia hoitotyöstä ihan yhtä lailla kuin “koulun penkillä”. Ammatillisessa koulutuksen reformin mukaan koulutuksen järjestäjän velvollisuutena on tunnistaa ja tunnustaa opiskelijan aiempi osaaminen. Mikäli opiskelija jo osaa asian, se toki arvostetaan. Esimerkiksi opiskelija on saattanut käydä ensiapukurssin tai hänellä on kertynyt osaamista jonkin harrastuksen kautta.

Omalla alallani koulussa oppii perusasiat, jonka jälkeen oppiminen todennäköisesti ja toivottavasti jatkuu koko työuran. Hoitotyössä on jo olemassa ja tulee jatkuvasti lisää uusia hoitomenetelmiä- ja välineitä sellaista vauhtia, että olisi epärealistista ehtiä perehtyä niihin kaikkiin opintojen aikana.

Monikulttuurisuus on rikkautta

Koulumme on todella monikulttuurinen. Kuluneen vuoden aikana olen opettanut pääasiassa maahanmuuttajataustaisia opiskelijoita, jotka tulevat arvioni mukaan noin 25 eri maasta. Suurimmalla osalla näistä opiskelijoista on melko heikko kielitaito, joten tavallisimpia ongelmatilanteita on se, että joudun etenemään opetuksessani hitaasti. Esimerkiksi ammattiosaamisen näytön arviointikriteerien avaamiseen kuluu noin kaksinkertaisesti se aika, jonka käytän avatessani kriteereitä suomea äidinkielenään puhuvien kanssa.

Hoitotyötä opettaessani kulttuurisia eroavaisuuksia tulee esille tämän tästä, lähes päivittäin ja opiskelijoiden pohdinnat saattavat oppitunnin aikana kääntyä täysin yllättäviin suuntiin, vaikkapa pohtimaan mustamambakäärmeen myrkyllisyyttä ensiaputunnilla. Opetan maahanmuuttajataustaisia opiskelijoita mielelläni, sillä he ovat pääsääntöisesti hyvin läsnä ja erittäin motivoituneita. Heiltä saa joka tunnin päätteeksi spontaania suullista palautetta tyyliin “Kiitos opettaja, oli mielenkiintoinen tunti. Mutta opettaja, voisitko vielä kertoa, mitä tarkoittaa terveyden edistäminen?”

Omat kokemukset vaihtelevia

Itselleni koulunkäynti ei ole koskaan ollut vastenmielistä. Oma viihtymiseni koulussa on vaihdellut. Neljä ensimmäistä kouluvuottani pienessä kyläkoulussa viihdyin erinomaisen hyvin. Siirtyminen isompaan kouluun vaikutti viihtymiseeni kielteisesti; sillä tuttu luokkayhteisö hajosi ja yhden “oman” opettajan sijaan tuli toistakymmentä uutta opettajaa. Eniten uudessa koulussa vaikutti kuitenkin se, että jouduin erään koulutoverini “hampaisiin”. Sain kokea ivailua lähes päivittäin parin vuoden ajan vanhempieni evakkotaustan vuoksi. Lukiossa ja sen jälkeisissä opinnoissa kiusaamista ei enää esiintynyt, enkä muista edes miettineeni, viihdynkö koulussa tai en. Tavoitteenani oli edetä opinnoissa mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti.

Anni Launonen toimii terveydenhuollon lehtorina Stadin Ammattiopistossa, hyvinvoinnin toimialalla. Hän opettaa hoitotaitoja tuleville lähihoitajille. Osan työajastaan Anni toimii lähihoitajalajin lajipäällikkönä eli koordinoi alan kilpailutoimintaa niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla.

Anni_launonen_blogi_2.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 
 
Anni Launonen (vas.) toimii opetustyön lisäksi ammattitaitokilpailutoiminnassa lähihoitajalajin lajipäällikkönä. Kollega Marjo Huuskonen (oik.) Gradiasta toimii leipurilajin eksperttinä sekä kondiittorilajin lajipäällikönä.

Skills Finland järjestää yhdessä Sivistystyönantajien ja EduFutura Jyväskylän kanssa Porin SuomiAreenassa keskustelutilaisuuden ”Elämänpituinen opinpolku – pitkää piinaa vai osaamisen iloa?” Keskustelutilaisuus on Kaupungintalon pihassa tiistaina 17.7.2018 klo 11.30–12.30. Pääteemoina ovat hyvinvointi, osaaminen ja suvaitsevaisuus suomalaisessa koulutuksessa. Ihmisten koulukokemuksia tulkitsee ja yleisöä osallistaa Improvisaatioteatteri Kuje ja teemoista keskustelevat opetuksen Nobel-ehdokas Jukka Sinnemäki, opiskelija Anna Blubaum, opetusneuvos Seija Rasku, toimitusjohtaja Teemu Hassinen sekä Jyväskylän yliopiston rehtori Keijo Hämäläinen, Jyväskylän ammattikorkeakoulun rehtori Jussi Halttunen ja Jyväskylän koulutuskuntayhtymä Gradian johtaja Vesa Saarikoski. #opinpolku #iloavaipiinaa