Näin opin tuntemaan nuoren ja herätän luottamusta
Haastateltavana konsultti/psykologi Ville Rantalainen, MPS Career Helsinki. Haastattelu on osa Huippuosaamisen opehuone -materiaalia.
Miten kohtaan nuoren ihmisen?
Nuorten tavoissa tehdä yhteistyötä ja ilmaista itseään on paljon eroja. Hyvä lähestymistapa on kiinnittää ajan kanssa huomiota, ja olla avoin ja rehellinen nuorta tarkkailtaessa. Selvittää, mihin hän on menossa ja millä tavoin hän ilmaisee itseään.
Yhteinen kiinnostus omaan alaan on helppo tapa päästä liikkeelle kaikkien kanssa, erityisesti valmennuksessa. Rentous ei ole ristiriidassa oman ammattitaidon ja vastuussa olevan aikuisen aseman kanssa. Vapaampi kommunikaatio voi syntyä monien kanssa helpommin pitkäaikaisen yhteistyön edetessä.
On hyvä huomata myös erilaisia lähtökohtia, josta nuoret tulevat valmennukseen. Yksi nuori voi olla alallaan jo tosi taitava ennen opintojen aloittamistakin, ja joku toinen taas vasta kiinnostunut.
Kuinka opin tuntemaan nuoren opiskelijani?
Voi kokeilla etsiä kompromissia sen välillä, mikä on opettajan oma työskentelytapa suhteessa nuorelle ominaisempaan toimintatapaan – tietysti niin, että pystyt järkevästi tekemään oman työsi.
Tunteminen edellyttää hyväksymistä. Kuinka vapaamuotoiseksi valmennussuhteen antaa mennä, tulee todennäköisesti vaikuttamaan myös siihen, miten nuori tulee ilmaisemaan itseään.
Jos haluaa olla tukemassa nuoren oman näkökulman esittämistä, on monelle tarjottava riittävän turvallinen suhde, jossa nuori kokee, että hänen kannattaa se tehdä.
Miten herätän luottamusta?
Ole varma itsestäsi ja osaamisestasi. Opettaja on auktoriteettiasemassa ja vastuussa, mutta samalla tulisi olla kiinnostunut ja avoin nuoren työskentelytavoille. Avoimuus ja rajojen vetäminen kuuluvat tässä yhteen.
Palautteen antamisessa pitäisi pystyä tuomaan tiedollista auktoriteettia siten, että nuori ymmärtää sen auttavan häntä. Yksi hyvä tapa on ns. sandwich-menetelmä, jossa annetaan ensin positiivinen palaute, sitten korjaava ja lopuksi vielä positiivinen asia.
Parhaiten me kaikki kuitenkin saadaan kiinni toisten näkökulmista ja pystytään arvostamaan toisen tekemistä silloin, kun näemme mikä arvo sillä on meille itsellemme.
Mitä minulta vaaditaan, että yhteistyömme sujuu?
Ihannetilanne on sellainen, jossa vallitsee selkeä ymmärrys molempien työskentelytavoista ja jossa aikuinen on se kypsempi sekä tarkkaileva osapuoli. Hyvä pohja syntyy avoimella keskusteluyhteydellä.
Jos kengässä on kivi, selvitä mikä siellä hiertää. Toimivana tavoitteena voi olla se, että päästään molemmin puolin vapaaehtoisuuden ilmapiiriin.
Valmennustilanteessa voisi pitää avoimia keskusteluja, joissa sovitaan sopivimmat työskentelytavat yhteisesti keskustellen. Lisäksi sovitaan mitkä ovat ne tavoitteet, joihin pystytään sitoutumaan ja mitkä ovat odotukset.
Suuren persoonallisuuden ohjaaminen
Ensimmäisenä mietittäväksi se, onko suuri persoonallisuus käsi kädessä suuren osaamisen tai potentiaalin kanssa.
Suuren persoonallisuuden taustalla voi olla se, että nuori voi olla rohkaistunut onnistumisista, kun hän näkee olevansa hyvä. Toisaalta persoonalla voi myös olla iso käsitys osaamisestaan riippumatta siitä, onko näyttöjä vai ei.
Yhteistyötä varten nuorelle tarvitaan realistinen ymmärrys siitä, että jokaisella on vaihteleva määrä lahjakkuutta. Suurella egolla varustettua nuorta voisi herätellä itse pohtimaan, miksi hän on hyvä.
Ennemmin tai myöhemmin tulee olla selkeä käsitys siitä, mitä voittaminen vaatii. Tulee kannustaa ja ohjata saamaan sanojen taakse tekoja. Ammattiosaaminen syntyy kuitenkin viime kädessä käytännön eli harjoittelun kautta.
Jos nuori tuo itseään paljon esiin ja häntä motivoi tuoda osaamistaan esille, sitä voisi myös pyrkiä hyödyntämään valmennuksessa. Pystyykö hän esimerkiksi jakamaan osaamistaan joillekin nuoremmille opiskelijoille? Omien taitojen opettaminen toisille myöskin kehittää jokaisen osaamista.
Lopuksi, miten kannustaisit opettajia?
Opettajia kannustaisin nauttimaan siitä, miten nuori opinnoissaan innostuu onnistumisista. Sen kasvun näkeminen on piristävää ja motivoivaa!